Syksyllä 1960, kun olin kuusitoistavuotias ja isä oli vähän aikaa ilman työtä, äiti tapasi miehen nimeltä Warren Miller ja rakastui tähän. Tämä tapahtui Great Fallsiss Montanassa, kun Gypsy Basinista oli löydetty öljyä. Isä oli tuonut meidät sinne saman vuoden keväällä Lewinstonista Idahosta siinä uskossa, että ihmiset – hänenlaisensa vähäväkiset – rikastuisivat Montanassa minkä ehtivät tai ainakin pian onnistuisivat rikastumaan, ja hänkin halusi osansa onnesta ennen kuin romahdus tulisi ja kaikki hajoaisi tuuleen.
Näin alkaa nuoren Joen kertomus muutamasta ratkaisevasta päivästä hänen elämässään. Tapahtumien taustana on metsäpalo, joka raivoaa kaupunkia ympäröivillä vuorilla. Joen isä, jolle on annettu potkut golfopettajan toimesta, lähtee muiden miesten kanssa sammuttamaan metsäpaloa. Sillä aikaa äiti solmii rakkaussuhteen paikallisen rahamiehen kanssa. Joe seuraa tapahtumia läheltä kauhuistuneena, mutta kenties myös hämmentyneen kiinnostuneena. Äidin uskottomuuden paljastuminen merkitsee käännekohtaa hänen elämässään: lapsuuden turvallisuus on jäänyt lopullisesti taakse, hän on joutunut keskelle aikuisuuden yksinäisyyttä ja valintoja, seksuaalisuuden mysteerioita.
Tämän kaiken Ford kertoo mestarillisen tyylikkäästi, niukoin kuvauksin ja taidokkain dialogein, jotka jättävät tilaa lukijan oivallukselle. Realistisesti selostettu tapahtumasarja kasvaa vertauskuvallisen yleispäteväksi, Joen surusta ja tuskasta tulee lukijalle vapauttava kokemus.
